Iha jees päivä oli eilisest pettymyksest ja kaikest riippumatta, kiitos kuuluu iskälle joka otti töihin taas ja tein siin vähä rahaa ja sit illal Maarit oli parast seuraa kouvolas vaik oltii umpijääs siel!!! Sais kevät tulla ja aurinkoiset säät! 
Mut täst pettymyksest..  ensin isketää,sit rakastun ite,menee hyvin oon löytäny elämän rakkauden ja tarkotuksen, mennää kihloihin, sit alkaa kasautuu ongelmii,erotaa,ollaa yhes, ei hoideta sairautta joka vaatis hoitoo, loppupeleis on pakko eroo. Mut joku jäi selkäytimee. Riippuvuus ihmisest,joka saa sen tunteen aikaa miespuoliselt ihmiselt,jota ei kotona saa. Turva ja läheisyys. Ja vaik on pakko erota kaikkien ongelmien kasaannuttuu, ei voi päästää irti. Mustasukkasuus valtaa koko mielen, ja pari päivää sen jälkee,ku kaikki oli taas hyvin - kaikki murtu taas. Sil on toinen. koita vittu tajuu! se ei rakasta enää! ei enempää ku sen 2 kuukautta,sit se löytää uuen pillun ja alkaa taas samaa kierteesee. 
  Eli olin yks huora...okei ei noin rumast saa sanoo. Yks hetken huuma,sit pitää vaihtaa. Täl hetkel en tunne ees itteeni. Mut ihan sama, tää elämä ei lopu viel, se jatkuu. Mut pessimistiks en nyt ala. Sitä oon ollu koko elämäni. Vähintää.
   
                                               
              Mut viikonloppu alkakoo ;) !                 --Paula