Maailma on paska paikka. Suoraan sanottuna.
Pohjimmiltaan onnelliset ihmiset ovat loppujen lopuksi harvassa.
Aina jokaiseen suhteeseen tulee jokin mutka,tai sitten ihan ero..
Esimerkiks avioero tulee nykyään melkeimpä jokaiselle tutulle aikuiselle..
Miksi pitää edes vaivautua naimisiin asti,kun ei se onni kestä kun vuoden tai pari.
Oma kokemus vanhempien erosta sattuu edelleen.Siitä on jo 8 vuotta,kun lähdimme
mutsin kanssa isän luota. Onneksi  vain n.300metrin päähän,mutta silti.En ole onnellinen,
koska meillä ei ole enää sitä kokonaista perhettä.Herranjumala,eivät
vanhemmat olleet onnellisia,koska erosivat,mutta nyt jälkiköteen,kun miettii,
nii kaikki olisi kätevämpää kahden aikuisen jakamana.

Sitten omaan ihmissuhde elämään.
Niin. Miksi. Miksi aloin pokaamaan luokkalaisia keskenkasvuisia poikia,
kun tiesin,että 3 vuotta olisi niitä vielä katseltava.
Sen Tietyn menettäminen sattuu. Olin rakastumassa. Juuri siihen bileguruun,joka
rakastaa omaa kevytmoottoripyöräänsä enemmän kuin elämää.
-Niin,eikä edes ajattele kun sitä yhtä asiaa.
Sen saamiseksi, get a dirty whore  rather than me,please.

Ei mulla muuta. Marraskuuta päin. Terkuin Paola :o)