...Sinä ja sun tähtisilmät,rakkaudella minä.
Tiedän että en oo kokonainen ilman sua,
kai sä tiedät etten voi olla täällä ilman sua...

Vihdoin oon saanu pääni tyhkäks kaikest stressist,paineiset,inhottavist ihmisist ja oikeestaa melkee täst koko kaupunginosasta, enhän mä enää ku asu täällä.
Huomenna se olis lopullisest ohi. Peruskoulu siis. 
Suurta ikävää mulla ei jää (valitettavast) näit luokkalaisii kohtaa. Toki parhaimpii kavereit jään ikävöimää,mut niitä mä tuun näkemää,en mä sentää pois oo muuttamas. Eri kouluihin tässä vaa mennää.
 En oo saanu mun tunteita irti exästä vielälää. Eikä sekään kuulema minust. Olo on hyvä,koska ollaa väleissä,ja ollaan nähty, Toi aiempi kirjotus jossa laitoin että oon ihastunu. -Paskat oon! Se oli sellanen hetken ihastus. Mutta kyseinen ihminen (eli siis itseäni 3vuotta vanhempi jätkä) on kuitenkin kaverini,mutta parhaiten menee,kun pysytäänkin vain kavereina. 
  Lyhyes ajas oon alkanu tuntee kaikenlaisii ihmisii. Exän kautta oon saanu pari kaverii,jotka asuu kuitenki aika kaukana. Myös jossai kirjotuksessa mainistemani sukulaistyttö, Maarit, on kuin oma sisko! -Toivottavast myös mun tuleva punkkaaja,ku amis sitte joskus kutsuu. 
....Mut lomast nyt kaikki ilo irti!! 
Hyvää kesää, -Paula